Muttila katsoi häneen ja veti suupielensä ymmärtäväiseen hymyyn.
—Minua sinun ei ole tarvis kaihtaa, sanoi hän. Minä vaikenen kuin muuri.
—Mistä? kysyi Johannes.
—Tästä sinun suhteestasi tietysti, selitti Muttila.
—Oh! Sen saavat kyllä kaikki tietää! Ja taitavat tietääkin, koska se on jo kolme vuotta kestänyt.
Johannes hujautti ilmaa huolimattomasti kädellään.
Muttila oli hänen mielestään auttamattomasti naivi! Vai oltiinko tuolla kannalla todellakin vielä Helsingissä?
Hän puolestaan oli jo niin tottunut irralliseen asemaansa ja suhteesensa, ettei hän voinut käsittää, kuinka joku voi luulla hänen tahtovan pitää salassa sitä.
Muttila katsoi aina uteliaammalla mielenkiinnolla häneen.
—Älä! virkahti hän. Kolme vuotta! Ja hän on sinulle edelleen uskollinen?