Eräänä päivänä joulun alla ilmoitti rouva Rabbing Johannekselle, että hän nyt oli saanut laillisen avio-eron miehestään.
Siitä tuli suuri ilojuhla heille molemmille.
He istuivat yhdessä jo aamupäivällä. Mutta he lupasivat tavata toisensa iltapäivällä jälleen ja syödä yhteisen illallisen Hotel d'Angleterressä.
Sattui, että myöskin Muttila oli samaksi illaksi jonkinlaiset pidot atelierissaan valmistanut. Hän väitti saaneensa nimittäin Liisan kuvan valmiiksi ja tahtoi nyt pyytää heidät molemmat juomaan hiukan viiniä ja syömään hedelmiä.
Johanneksen täytyi luonnollisesti kieltäytyä jälkimmäisestä kutsusta.
Mutta hän koetti kaikin mokomin saada Liisaa menemään sinne.
Liisa vastusteli.
—Ei en minä viitsi, sanoi hän. En, kun et sinäkään tule.
—Tiedäthän, että minä olen aikaisemmin pyydetty muuanne, huomautti
Johannes.
—Tiedän. Mutta minun ei tee mieli sittenkään.
—Mitä aiot siis siinä tapauksessa tehdä?