Niin narrautunut vielä kerran vaatimaan valoa ilman varjoa, päivää ilman yötä. Mutta hän olikin siitä pian saapa rangaistuksensa.
Hän ehdotteli, että he eivät vielä menisi hotelliin.
—Mitä me siellä teemme? hän kysyi. Me vietämme nyt ulkona tämän illan.
Hänellä oli heti ohjelmansa valmis. He söisivät nyt ensin päivällistä ja menisivät sitten Tivoliin tai varieteehen. Tässä lähellä oli eräs puutarharavintola.
Liisa suostui luonnollisesti.
Hän oli yleensä tottunut Johanneksen mielialoihin mukautumaan. Ja tällä hetkellä hän itsekin todella tahtoi jatkaa tätä perhosleikkiä, pitentää sitä äärettömiin, rajattomiin.
Niin ettei siitä tulisi koskaan loppua! Niin ettei ehdottoman, kaikki-syleilevän antaumuksen side koskaan heidän väliltään katkeaisi!
He menivät puutarha-ravintolaan.
He söivät lehtimajassa. He joivat viiniä ja leikkivät vasta-naineita.
Samalla saavutti heidän mielialansa korkeimman eroottisen jännityksensä.