Pyhyydenloukkausta se oli. Rakkauden, pyhän rakkauden, heidän oman ainoan uskontonsa hirveintä herjausta ja kieltämistä.
Sen he kumpikin selvästi käsittivät.
Mutta tuo musta messu oli tällä hetkellä liian suloista heille, että he kerran vauhtiin päästyään olisivat voineet siitä luopua ja sen lopettaa.
3.
Heidän poskensa olivat alkaneet hohtaa. He kieppuivat toistensa käsivarressa ja nimittelivät uskalletuilla lempinimillä toisiaan.
—Nyt me menemme varieteehen!
He eivät olleet pitkiin aikoihin käyneet sellaisissa paikoissa. Liisa suostuikin heti Johanneksen ehdotukseen.
Vielä varieteessakin he koettivat aluksi jatkaa samaa kevytmielistä tunnelmaa. Istuivat selin näyttämöön, kuhertelivat vain keskenään ja kuiskailivat kieltä, jota Aadam ja Eeva mahtoivat käyttää ennen syntiinlankeemusta.
Liisa oli hurmaavampi kuin milloinkaan, Johannes rakastuneempi ja sanasukkelampi.
Yleensä ei Johannes mielellään nähnyt Liisaa moisessa mielentilassa. Tuo viritys muistutti hänelle liian selvästi Liisan epäilyttävää entisyyttä.