—Olisit sinä voinut minua odottaa, Johannes taas toisen kerran leikillä sanonut. Oliko sinulla niin kiire?
—Minulla ei ole ollut kiirettä milloinkaan, Liisa jälleen vastannut siihen. Mutta minä en tuntenut sinua silloin. Kuinka minä siis olisin voinut sinua odottaa?
—Tunsithan minut, Johannes siihen sanonut. Kun lapsuudentovereita olemme!
—Niin sillä tavoin. Mutta enhän minä koskaan uskaltanut sinua omakseni toivotella.
—Ja sentään rakastit minua jo silloin? Olet joskus kertonut minulle.
—Tietysti rakastin, koska kerran en ole rakastanut ketään muuta ihmistä maailmassa.
—Ja voit sentään antautua muille miehille?
—Olethan sinäkin muita naisia rakastanut.
—Mutta minä en rakastanutkaan sinua vielä silloin.
—Sinun olisi pitänyt rakastaa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.