»kuin kuvaan, kuin korkeimpaan ihanuuteen.»
Puhjennut sitten kyyneliin ja alkanut kertoa kuunteleville luostariveljille:
»Olin pappi kuin te, olin hurskas kuin te, luin hartaana messukirjaanne, luin tuskassa, tunsin hehkuni, veri nuori ja kuuma kun sykkäili. Mun vaaleat kutrini oli kuin kulta; ens kerran kun päälaen kaljuksi multa he leikkasivat, putos kaune sen kuin niitetty nurmi ois keväinen.»
Piru oli siihen aikaan päässyt valtaan Saksassa. Houkutellut naiset haureuteen, jopa noituuteenkin, josta he olivat saaneet ansaitun palkkansa polttoroviolla.
Eräänä iltana hän oli istunut yksin työlamppunsa ääressä. Saapunut viesti ja pyydetty pappia.
Ollut myrsky-yö. Hänet johdettu vanhan tornin juurelle, sitten sen sisälle, maan alle, pitkin kiertoportaita, kunnes tultu eräälle muuriaukolle. Siinä annettu hänen käteensä soihtu ja käsketty käymään luo velhottaren, joka seuraavana päivänä oli poltettava.
Sitä ennen oli kuitenkin hänen sielunsa pelastettava ja papin annettava hänelle edes joku tieto autuuden asiasta.
Hän tehnyt työtä käskettyä. Käynyt sisälle muuri-aukosta, kulkenut jälleen aina alemma maan uumeniin ja kuullut vihdoin kahleiden kalskahtavan. Kuunnellut, seisahtunut, kuullut raskaan huokauksen ja löytänyt tyrmän synkimmästä nurkasta naisen, joka pedon tavoin istui maassa, pää muuriin nojattuna.
Holvin katossa ollut rengas. Hän kiinnittänyt siihen soihtunsa ja käynyt lempeästi, kuten hänen pyhä virkansa ja velvollisuutensa vaati, naista puhuttelemaan.
Tämä heti kallistanut korvansa ahnaasti hänen sanoilleen. Ottanut kädet silmiltään, ryöminyt polvillaan, maan matona, hänen luokseen ja syleillyt paljain käsivarsin hänen jalkojaan. Katsonut ylös häneen ja hän nyt vasta soihdun valossa huomannut, miten kauniit hänen kasvonsa olivat.