—Ah, niinkö te tarkoitatte!
—Niin. Te olitte uran-uurtaja. Minä seurasin vain teidän jälkiänne.
—Minä erosin vain hänen liikkeestään.
—Koko maailma oli vain suuri kauppakamari hänelle. Liikehuone, jossa hän oli tottunut yksinvaltiaana käskemään ja määräämään.
—Eikö hän enää niin tee?
—Tuskin enää samalla itseluottamuksella. Teidän luja käytöksenne sai sen ensiksi järkähtämään.
—Ja teidän vielä enemmän!
—Sitä en tiedä. Se meni helpommin kuin luulinkaan. Nähtävästi senvuoksi helpommin, että hän jo kerran ennen minua oli nähnyt ihmisen, joka ei taipunut hänen tahtonsa alle.
Näin he juttelivat.
Heillä tuntui riittävän kuinka paljon hyvänsä puhumista. Ja mitä enemmän he puhuivat, sitä korkeammalle kohosi Johanneksen itsetunto ja sitä arvokkaampi mies hän tunsi olevansa mielestään.