Kumpaa hän rakasti siis? Kumpi noista naisista siis vastasi syvemmin hänen sisäistä olemustaan ja onnentarvettaan?
Jos hän rakkaudella eroottista rakkautta tarkoitti, hän epäilemättä yhä vieläkin rakasti Liisaa. Mutta eroottinen rakkaus itse ei hänelle enää merkinnyt niin paljon kuin ennen. Olihan maailmassa muutakin, ja kaikki tuo muu puhui rouva Rabbingin hyväksi.
Mutta saisiko hän sitten rouva Rabbingia ollenkaan?
Olisiko hänellä ollenkaan valta valita? Kenties tuo toinen ei hänestä välittänyt niin vähääkään?
Tuokin mahdollisuus pälkähti joskus Johanneksen päähän. Epäilemättä saattoi asia myöskin olla niin. Mutta eihän sen silti tarvinnut hänen päätökseensä Liisan suhteen vaikuttaa.
Olihan hän jo melkein päättänyt erota Liisasta, ennen kuin hän ollenkaan oli tavannut rouva Rabbingia. Ja tällä aikaa oli hänen päätöksensä siinä suhteessa vahvistunut vielä enemmän. Rouva Rabbing oli tullut vain avuksi hänen omille sisäisille pyrkimyksilleen.
Ei hän Liisaa henkilökohtaisesti mielessään kieltänyt tai halventanut. Hän kielsi ja halvensi vain heidän keskinäisen rakkautensa, taikka oikeammin, ne puolet itsestään, jotka häntä vetivät siihen ja joiden pohjalta sen väkivaltainen leimahtaminen ylimalkaan oli ollut mahdollista.
Mutta jotakin täytyi tulla, jotakin tapahtua! Eihän voinut ijäti jatkua näin.
Hänen suhteensa rouva Rabbingin kanssa kävi päivä päivältä läheisemmäksi ja sydämellisemmäksi. Johannes oli saanut häneltä jo monta pitkää, lämmintä silmänluontia, jotka hän varmasti jo olisi selittänyt rakkaudeksi, jos olisi ollut kysymys jostakin muusta naisesta.
Rouva Rabbingin suhteen hän ei sitä uskaltanut.