—Sitten minä tappaisin hänet.
Johannes kääntyi, unohtaen myöskin kyyneleensä.
—Sinä?
—Niin, jos olisin teidän sijassanne, vastasi Carmela katsoen tiukasti ja kiinteästi häneen.
—Tappaisit?
—Niin. Eihän ole mitään muuta keinoa.
Johannes katsoi vakavasti ja surumielisesti häneen.
—Minä olen jo tappanut hänet.
—Ymmärrän, virkahti Carmela, oppivaisesti päätään nyykäyttäen. Mutta rakkaus ei kuollut hänen kerallaan.
—Niin, ei minun rakkauteni, selitti Johannes. Hän nousi haudastaan.