—Kumpi voitti?
—En tiedä. Minä heräsin siihen.
—Tottahan minä toki linnun voitin!
—Älä ole niin varma siitä! Sillä oli pitkät kynnet ja terävä nokka, joita se käytti epätoivon vimmalla ja taituruudella.
—Epätoivon? Siis olin minä sittenkin voimakkaampi.
—Ehkä olit. Linnun luut ruskivat sinun kourissasi. Mutta sinäkin olit yltä päältä veressä. Se, joka joutui maahan, karkasi taas kaksinkertaisella voimalla ylös.
—Ettet sinäkään tullut väliin!
—Minä olin asetettu vain katsojaksi. Hyi, se oli inhoittava uni!
Rouva Rabbing peitti kasvonsa käsillään.
—Olipa kyllä, myönsi Johannes. Mistähän sellaista tuleekaan! Mutta voitko sinä arvata myöskin taistelun syytä.