—En. Minä näin ainoastaan, että sinä tahdoit tulla minun luokseni parvekkeelle ja että toinen tahtoi estää sinua siitä.
—Ahaa, pieni mustasukkaisuuden näytelmä siis!
—Saattoi olla. Mutta se olisi voinut kummaltakin puolen hiukan suuremmalla ritarillisuudella ja vähemmällä väkivaltaisuudella tapahtua.
Rouva Rabbing nousi väristen.
—Minun on kylmä, hän sanoi. Milloin me tulemme perille?
—Oh, siihen on vielä monta tuntia! Mutta toivottavasti me saamme tänne joitakin lämmitysvehkeitä.
He saivatkin seuraavalta asemalta joitakin kuumia putkia jalkojensa alle.
Myöskin päivä alkoi jo jonkun verran lämmittää. Kuura oli jäänyt ammoin jo jälellepäin, vaikka oltiin keskellä joulukuuta. Huomasi kaikesta, myöskin maiseman aina troopillisemmiksi käyvistä piirteistä, että riennettiin kohti etelää.
—Luuletko, virkahti rouva Rabbing mietiskellen, että tulemme hyvin
Roomassa viihtymään?
—En tiedä, vastasi Johannes. Minä en ole asunut siellä milloinkaan.