Tuo tyttö oli häntä voimakkaampi.
10.
Johannes voitti vielä kerran itsensä. Hän muutti pois pensionaatista, jossa Carmela asui, ja vuokrasi itselleen oman huoneuston, ensimmäisen minkä sai, Lateranin puoleisessa kaupungin-osassa.
Ensin luuli hän tehneensä sen todellakin Carmelan vuoksi, ettei tuo onneton tyttö ehkä vielä rakastuisi häneen ja tulisi hänen kauttaan entistään onnettomammaksi.
Mikä jalo mies minä olen kuitenkin! olisi hän jo miltei ollut valmis tuon tunteensa vallassa huudahtamaan.
Pian huomasi hän kuitenkin, että sekin oli itsepetosta. Itsensä vuoksi hän oli sen tehnyt eikä suinkaan Carmelan. Hänen oma itsesäilytys-viettinsä oli hänelle sanonut, että siltä taholta voi vaara uhata hänen nykyistä onneaan.
Onneaan? Voiko hän sitä siksi sanoa?
Hän saattoi itsekin hymähtää tuolle ajatukselle.
Kaunista onnea todellakin! Yksin kylmässä, kolkossa, autiossa huoneustossa, joka oli kamala kuin kellari ja tyhjä kuin maailman avaruus.
Mutta olihan hänellä vapaus! Vapaus mihin?