—Sinä?
—Aivan selvänä, pyydän vakuuttaa, ja sitä paitsi vainajan vanhana tuttavana.
—Sinä olet nähnyt rouva Sinikan?
—Sekä nähnyt että puhutellut häntä.
—Kuinka hän voi?
—Kuin kala vedessä. Voisi luulla, että hän ei ole hommannutkaan muuta koko elämässään kuin hautajaisia. Tuo toinen, tuo nuori herra sitävastoin…
—Hän ei kuulu asiaan. No niin, rouva Sinikka… Hän tuntui tietävän minun käynnistäni Kontiolassa … niin, luonnollisesti, lähetinhän minä sisällekäyntikorttini…
—Mitä hän sanoi?
—Hän suvaitsi muistaa minun vähäpätöisen olentoni. Niin, ja sitten lausui hän ihmettelynsä sinun äkillisen lähtösi johdosta ja siitä, ettet ollut katsonut vaivaksesi sanoa edes jäähyväisiä.
—Mitä hän muuta sanoi? Onko hän saanut kirjeeni?