—Te tunnette hänet? No niin, samanpitäjäläisenä hän ei luonnollisesti ole voinut välttää kanssakäymistä Kuusiston herrasväen kanssa. Oh, sehän on ymmärrettävää!
—Täydellisesti. Herra Bertel on siis kaupungissa?
—Kyllä, ja akka myös … tarkoitan, tuo iloinen leski… Tjah, he tulevat konttoriin, he tahtovat nostaa summan…
—Mutta sitä ei makseta?
—Ei. Asia lykätään toistaiseksi joillakin verukkeilla. Minä saan kuulla siitä johtokunnassa. Rahat pöytään! sanon minä heille. Oikein on oikein!…
—Ja mitä he siihen sanovat?
—He väittävät minulle vasten naamaa, että on olemassa kaikenlaisia salaperäisiä huhuja, jotka kaipaavat lisäselvitystä. Roistoväellä täytyy olla aina jotakin puhuttavaa! jyrisen minä heille. Mutta voitteko arvata, mitä he vastaavat minulle?
—Sitä on minun mahdoton aavistaa.
—He vievät minut sisäkammioon ja väittävät minulle, että minun veljenipoika kaikesta päättäen on tehnyt itsemurhan. Se on saatanan vale! ärjäsin minä heille…
—Ja he?