—He vilkuttavat minulle silmiään, pyytävät rauhoittumaan, tissuttelevat ja tassuttelevat…
—Sanovatko he vielä jotakin muuta?
—Kyllä, he sanovat, että asia on ikävä ja että olisi parasta painaa se alas ja että olisi kaikin mokomin vältettävä oikeudenkäyntiä, sillä sen yhteydessä voisi paljastua paljon muita ikäviä asianhaaroja… Ne lemmon brakat!
—Ja te, herra kenraali?
—Minä luin lain heille. Minä sanoin, että meidän sukumme jäsenet eivät tosin ole pelkkiä neroja ja valopäitä niinkuin esim. herrat johtokunnan jäsenet, mutta että heidän yksityis-elämänsä hyvin kestää tarkastelua haudan tuollapuolenkin…
—Ja he? Mitä he siihen sanoivat?
—Kas, sitäpä juuri minä en jäänyt kuuntelemaan!
—Te poistuitte?
—Minä löin oven kiinni perästäni niin, että käytävät kajahtelivat, ja olen nyt täällä… Noh, mitä te sanotte, herra tohtori? Se on siisti historia, vai mitä?
—Hm. Toistaiseksi ei se vielä niin vaaralliselta tunnu.