Kaikesta päättäen ei Paavo Kontiolla näyttänyt olevan suurtakaan syytä peljätä, että hänen ainakaan lähihetkinä olisi pakko puhua mitään liian järjellistä.
12.
Siitä muodostui sangen omituiset päivälliset.
Sotaherra oli koko ajan äänessä. Hän joi monta maljaa, ensin rakkaan veljenpoikansa, jonka kuoleman johdosta he tässä olivat kokoontuneet, vaikka hän puolestaan valitettavasti ei ollut voinut saapua hautajaistilaisuuteen. Sitten nuoren, ihastuttavan lesken, joka oli tämän piirin aurinko, joskin tällä hetkellä pilveen hunnutettu. Sitten heidän kunniavieraansa herra tohtorin, joka valistuneella läsnäolollaan oli antanut loistoa heidän pienelle, vaatimattomalle perhejuhlalleen. Sitten jalosukuisen poikansa, josta hän toivoi itseään parempaa ihmistä, vaikka tämä ei ollutkaan mainehikkaalle sota-uralle antautunut. Lopuksi itsensä ja koko maailman maljan, sillä maailma oli hyvä ja hän sopi niin erinomaisesti siihen.
Vielä joi hän monta muuta maljaa, joita hän ei erikoisesti perustellut, mutta jotka siitä huolimatta eivät olleet, ainakaan häneen itseensä nähden, tekemättä vaikutustaan. Hänen poskensa alkoivat hohtaa aina enemmän, hänen kielensä kangertaa ja hänen silmäluomensa käydä yhä raskaammiksi. Samalla tulkitsi hän aina selvemmin ja tulisemmin innostunutta ihailuaan rouva Sinikkaa kohtaan, jonka lopuksi täytyi jollakin tekosyyllä vaihtaa paikkaa välttääkseen hänen liian lähenteleviä tunnepurkauksiaan.
Kukaan muu ei juuri puhunut mitään. Pajalan herra hillitsi hyvin itsensä, vaikka hän näytti istuvan kuin tulisilla hiilillä, vielä paremmin Sinikka-rouva, joka oli täysin tyyni, ystävällinen ja täsmällinen. Hermostuneimmin kaikista käyttäytyi Paavo Kontio, joka alituisesti siirteli asentojaan ja koetti turhaan keksiä jotakin tilaisuuteen sopivaa sanottavaa.
Ei, tilaisuus itse oli mahdoton! Tuohon lopputulokseen tultuaan hän päätti sen ainakin omalta kohdaltaan mitä pikimmin keskeyttää.
Hänen ei tarvinnut sitä kuitenkaan.
Hän oli juuri aikeissa nousta jäähyväisiä sanomaan, kun hän äkkiä huomasi syvän hiljaisuuden ympärillään.
Sotaherran silmäluomet olivat kiinni lupsahtaneet. Pajalan herra sattui juuri silloin olemaan poispäin kääntyneenä mieleistään sikaria valitakseen.