—Mutta siinä oli yksi vika. Tiedättekö, mikä?
—En viitsi sitä enää ajatella. Se oli vikapää tarina ylimalkaan.
—Ei, se oli niin johdonmukainen ja loogillinen. Mutta te unohditte vain sanoa, että jos kaikki oli niin ja niin ja niin ja niin kuin te olitte otaksunut, miksi minä sitten ollenkaan olin tullut teidän luoksenne ja miksi minä nyt olen täällä. Sanokaapas!
Se oli totta! Olihan se tosiasia, josta ei päässyt mihinkään. Miksi rouva Sinikka oli täällä, juuri täällä, hänen luonaan?
Paavo Kontio mietti hetkisen. Sitten sanoi hän yksinkertaisesti:
—Minä en tiedä. Sanokaa se itse minulle!
—Arvatkaa!
—En saata arvata sitä. Te sanoitte tulleenne neuvottelemaan kanssani.
—Uskoitteko te sitä todellakin?
—Enhän tiennyt, mitä uskoa. Joku oikku, joku päähänpisto ehkä…