—Tai tieltä eksyminen? Ei, minä huomaan, että te ette arvaa. Täytyy kaiketi sitten se sanoa teille.
—Sanokaa!
Sinikka-rouva katsoi suurin, nauravin silmin häneen … kumartui sitten hänen puoleensa ja kuiskasi hänen korvaansa intohimoisesti:
—Siksi että minä rakastin teitä! Siksi että minä rakastan teitä enkä ole koskaan lakannut teitä rakastamasta.
Samalla livahti hän hänen ohitseen ruokasalin ovelle, pysähtyi siinä, kääntyi ja kumarsi pitäen pihtipielestä kiinni kummallakin kädellään:
—Hyvää yötä! Toivon, että tulette ja osoitatte minulle makuukamarini.
Paavo Kontio seurasi häntä tahdottomana.
4.
Seuraava päivä oli kirkas ja kuulakka. Tuuli oli lakannut, päivä paistoi täydeltä terältään. Puiston puut oikein juhlivat syksyisessä kirjavuudessaan.
He tapasivat kaikki kolme toisensa aamiaispöydässä, jonka Susanna vieraiden kunniaksi oli oikein kukkasilla koristanut. Punaviini ja lasit olivat taas ilmestyneet siihen talon isännän nimenomaisen määräyksen mukaan hänen hyvin varustetusta kellaristaan.