—Ei vielä! Pehtori pitää sitten huolen siitä, että Susanna myös panee suunsa lukkoon, munalukkoon…
—Kyllä ymmärrän. Se onkin noilla muutamilla ämmillä suu sellainen kuin…
He eivät kuulleet vertausta. He jo riensivät pihan poikki, Paavo Kontio edellä, Jaakko Jaakon-Lauri töin ja tuskin hänen perässään.
—Minä olen pelastanut tuon miehen kuritushuoneesta, selitti Paavo
Kontio. Hän on minulle koiraa uskollisempi.
—Näin tehdään vääränvalan-tekijöitä, tuumi Jaakko Jaakon-Lauri askeliaan hoputtaen. Toivokaamme kuitenkin, ettei joudu uudelleen sinun pelastettavaksesi Kakolasta.
Aivan oikein! Hevonen ja rillat odottivat portin edessä.
He nousivat molemmat niihin.
—Aja! huusi Paavo Kontio kyytipojalle. Asemalle niinkuin oltaisi jo!
Puutarhasta kajahteleva iloisten äänten pajatus lisäsi heidän kiirettään.
Rillat lähtivät vierimään päivänpaisteista, yöllisen sateen jälkeisistä vesilammikoista kimaltelevaa maantietä, jonka hiekassa vielä siellä täällä näkyivät tuoreet auton jäljet.