—Vapaus eläköön!… Olenhan sanonut sinulle, että asiat kehittyvät…
—Hyväänkö vai pahaan?
—Hyvään luonnollisesti… Taikka se riippuu siitä, mitä pitää hyvänä ja pahana. Minulle puolestani ei ole mitään ehdotonta hyvää eikä pahaa. Ja tässä tapauksessa on minulle hyvä se, mikä on sinulle hyvää.
Paavo Kontio rupesi jo tuskastumaan.
—Etkö voisi olla vähemmän filosofinen? hän kysyi.
—Filosofia on elämän mehu, deklamoi Jaakko Jaakon-Lauri, se jalo neste, se kallis eliksiiri, jonka me kaikista sen tuhansista turhista yksityisseikoista esille puserramme. Ihminen ilman filosofiaa on nauta, on eläin! Ellei ihmisellä olisi filosofiaa…
—Suoraan sanoen, minä puolestani olisin tällä hetkellä enemmän huvitettu noista yksityisseikoista.
—Ellei ihmisellä ole filosofiaa, sanon minä, niin eivät mitkään elämän realiteetit voi häntä hyödyttää. Hän ei voi havaita niiden välistä yhteyttä, näetkös…
—Sinä olet humalassa, tukkihumalassa!
—Mutta minä voin nähdä yhteyden…