Soi sävel kumean mainingin myrskystä, menneestä ammoisin.
Aurinko aaltojen valkeuteen vaipui taa meren viihtyvän veen.
Yöpilvet palaa, hehkuu ja halaa, verta ne valaa ja sammuvat pois.
2.
LELULINNASI SÄRKYI—
Lelulinnasi särkyi ja katkeraan nyt itket sa vuoksi sen. Itke, itke, mun ystäväin, surun tuon minä tuntenen.
Ma kerran leikkiä tahdoin, ma myös, tuvan tein minä kaunoisen. Itke, itke, mun ystäväin, surun tuon minä tuntenen.
3.
KUNINGAS BÖRJE.
On vanha jo kuningas Börje, jää jo häneltä valtikka, valta. Pyhän haudan hän matkaa haaveksii ja pääsyä synnin alta.