Hän jättää nyt kotinsa, kontunsa, vuoks sielunsa murehtivi. Korun yhden hän ottaa myötä vain: se sormus on kolmi-kivi.
Ens kivi kuin kastehelmi on, ei kaipaa se kirkastusta. On toinen kuin veri punainen ja kolmas kuin yö musta.
Ens kivi on nuoruus kuninkahan ja toinen on kuningasrata, mut kolmas kaikkea merkitsee, mitä hällä on kaduttavata.
On vanha jo kuningas Börje, jää jo häneltä valtikka, valta. Hän haudan jo matkaa haaveksii ja pääsyä taakan alta.
4.
ELO JULMAKO ON?
Elo julmako on? Me väitämme niin, kun varpunen maahan putoo, mies sortuu sorjihin unelmiin. Se ei kysy tahtoa sun, ei mun, se ruusujen tuoksuun tappaa tään, tuon ruhjovi ruusunpiikeillään. Tomuhiukkanen, tähti tai mato maan ikirauhaan polkien polkuaan se kaikki ne siittää ja murskaa vaan.
5.
MONELLE.
Olemuksesi pohjasta etseit elon pulmien avainta. Mitä sen oli ulkopuolla, ylenkatsoit ja torjuit sa. Mut siinä kun uursit ja puursit, se pieni, min henkesi syrjähän heitti, niin suurtui, että muun kaiken se peitti. Sa itsesi katkerin vihamies!