Sataa munkin mielehein hopeainen seule, kaartuu kautta aatostein samettinen neule.
Niinpä hunnun alle jään, sillä peitän pääni, uskon yhteen ystävään, yhteen elämääni.
3.
KUUDAN-YÖ.
—Mitä laulatte Kukkian kultaiset laineet?
»Me hautaamme matkasi haaveet ja maineet.»
—Mitä tiedätte taivaalla yön sinipilvet?
»Me peitämme taistosi kalvat ja kilvet.»
—Mitä kerrotte pilvistä kuun kultajuovat?
»Ett' immet jo Salliman anteheks suovat.»
—Mitä virkat sa viitojen, lehtojen tuoksu?
»Jo että sun päättyvi päiväsi juoksu.»
—Ja Kukkian kuusten ja koivujen humu?
»Sun että jo häipyvi silmies sumu.»
»Taas saat elon nähdä kuin kehdossa kerran, näin tuntea itsesi, tuntea Herran.»