Siirtyneet sitten toiseen huoneeseen. Ja vasta siellä oli alkanut varsinainen sotaneuvottelu.
»Mitä luulet tästä tulevan?» oli Signe ehkä kuiskaten kysynyt. »Hän lähti suuttuneena.»
»Pah!» oli Irene varmaan ynseästi sanonut siihen. »Tottahan kahdella serkulla lie lupa hiukan pitää toisistaan.»
»Sinun miehesi on niin kummallinen», Signe tuohon anteeksi-antavasti hymähtänyt. »Pelkään miltei, että hän on minulle mustasukkainen.»
Ja Irene tuohon tyytyväisellä ilmeellä vastannut:
»Mitä tehdä? Hän rakastaa niin palavasti minua. Vielä tänään hän on antanut minulle siitä viimeisen todistuksen.»
Ja Signe siihen terävällä silmäyksellä:
»Entä sinä? Annatko sinäkin hänelle yhtä tulisia todistuksia rakkaudestasi?»
Irene vilkaissut häneen, mutristanut huuliaan ja virkahtanut itsetietoisesti:
»Hänellä ei pitäisi olla siinä suhteessa mitään valittamista.»