Tuosta oli ehkä syntynyt pieni vaitiolo.
Sitten oli Irenen arvattavasti tullut kylmä ja hän tahtonut pujahtaa peiton alle. Mutta ensin oli Signe tietysti kotiin saatettava.
Signe vakuuttanut, että hän kyllä pääsisi yksinkin kotiin, sillä ovenvartia voisi kyllä hankkia suljetut vaunut hänelle. Ja Irene ehkä uhmaten ehdottanut, että Signe jäisi heille yöksi ja nukkuisi hänen kanssaan.
»Mutta miehesi? Mitä Herran nimessä hän sanoisi, kun hän tulisi kotiin?»
»Saisi ottaa jonkun muun huoneen. Täällä on kyllä vapaita huoneita hotellissa.»
»Siitä hän vasta metelin nostaisi.»
»Nostakoon! Se juuri olisi oikea rangaistus hänelle.»
Signe ei kuitenkaan suostunut, vaan lähettänyt sanan ovenvartialle, että tämä hankkisi mistä hyvänsä automobilin tai suljetut vaunut hänelle. Irene sillä aikaa kokonaan riisuutunut, mennyt maata ja Signe istunut odottamaan hänen vuoteensa laidalle.
Odotus oli kestänyt kauan. He olivat ehtineet jutella paljon keskenään.
Taikka eivät olleet puhuneet mitään, vaan miettineet kumpikin omia mietteitään.