—Hän tietää siis asiasta?
—Kyllä. Minulla on häneltä pieni kirje teille.
Vapaaherra ojensi sen hänelle. Johannes aikoi pistää sen taskuunsa ja jatkaa keskustelua.
—Pyydän, lukekaa se! lausui vapaaherra juhlallisesti.
Johannes repäisi kirjeen auki ja luki.
Se oli aivan lyhyt. Rabbing ilmoitti, että esiintulleista syistä Johannesta tarvittiin nyt heti virassaan Helsingissä. Hänen oli vielä tänä iltana lähdettävä.
—Tämä kirje ei merkitse mitään, virkahti Johannes.
Rypisti sen ja heitti sen lattialle niinkuin arvottoman paperipalan.
—Pyydän, että itse ilmoitatte sen vuorineuvokselle, lausui jääkylmästi vapaaherra.
—Kyllä, olen tekevä sen, virkahti Johannes samalla äänellä ja äänenpainolla. Kenties vapaaherra, joka kerran on ruvennut niin sanoakseni lemmenpostiljoniksi tässä asiassa, tahtoisi viedä myös minulta kirjeen hänelle?