—Mielelläni, vastasi vapaaherra jäykästi kumartaen. Mutta teidän on kuitenkin häntä ennen lähtöänne henkilökohtaisesti tavattava.
—Sitä ei seisonut kirjeessä.
—Ei. Sen tiedon-annon olen itse saanut teille suullisesti esiintuodakseni.
Johannes mietti, menisikö hän ollenkaan Rabbingia tapaamaan. Olihan asia jo kokonaan ratkaistu hänelle.
Mutta sitten hän huomasi, että hänen poisjäämistään voitaisiin ehkä pitää pelkuruutena. Ja täytyihän hänen saada ratkaisu myös itsensä ja Rabbingin välillä.
Hän päätti mennä.
—Milloin ja missä? hän kysyi.
—Hotellissaan. Mihin aikaan hyvänsä, sillä hän pysyy koko päivän huoneissaan.
—Onko hän sairas?
—Hiukan. Onneksi on hänen rouvansa juuri saapunut häntä hoitamaan.