—Minä en tiedä, mistä se on seuraus, sanoi hän. Mutta te huomannette, että teidän paikkanne ei nyt ole täällä.
Näin lausuen vapaaherra laski kätensä hänen olalleen.
Johannes säpsähti vieraan käden kosketuksesta. Ja etääntyi heti tarpeellisen välimatkan päähän.
—Oliko teillä jotakin muuta minulle ilmoitettavaa? hän kysyi.
—Ei, vastasi vapaaherra. Ainoastaan pari sanaa omasta puolestani.
—Ja ne kuuluvat?
—Älkää nyt olko hullu! Älkää nyt tehkö mitään sellaista, jota jälkeenpäin tulisitte katkerasti katumaan!
—En, sanoi Johannes jäykästi. Minä en nyt tee mitään sellaista.
—Hyvä. Kaikki voi vielä parhaanpäin järjestyä.
—Sitä toivon omalta kohdaltani, mutta kenties hiukan toisessa merkityksessä kuin vapaaherra.