—Ei riitaa sanoista. Pääasia, että me kaikki toivomme sitä. Nähkääs, minä olen aina pitänyt teistä…
Johannes kumarsi.
—Ei kukaan voi olla teille siitä kiitollisempi, sanoi hän.
—Toivoisin teidän menestyvän, jatkoi vapaaherra, ja teille käyvän hyvin maailmassa. Myöskin minä olen ollut nuori. Myöskin minä olen tehnyt tuhmuuksia.
—Avioliitossanne? kysyi Johannes hävyttömästi.
Hän tahtoi saada lopun tästä.
Mutta mikään ei näyttänyt pystyvän tuohon diplomaattiin, joka nyt näkyi ottaneen tämän sotkuisen vyyhdin selvitelläkseen.
—En avioliitossani, vastasi hän tyynesti ja vakavasti. Mutta ennen sitä. Soisin sekä teidän että sisarentyttäreni vuoksi, että te vielä tänään järkiinne tulisitte.
—Pyydän, minä olen täydessä järjessäni.
—Te ette voi olla. Sillä te ette toimi ettekä ajattele järkevästi.