—Se sama on omakin toivomukseni.
—Te lähdette siis tänä iltana? Sitä ennen te arvattavasti mielellänne tahdotte tavata sairasta tytärtänne?
—Minä en lähde mihinkään. Mutta tytärtäni minä kyllä käyn vielä katsomassa.
—Se voi siinä tapauksessa käydä hiukan vaikeaksi teille, lausui vapaaherra arvoituksellisesti. Kumarsi ja lähti.
Johannes jäi hänen sanojaan miettimään. Sitten hän meni huoneesensa ja kertoi kaikki Liisalle. Liisankin mielestä oli paras, että Johannes vielä tänään selvittäisi suhteensa sekä Rabbingiin että kotiväkeensä.
18.
Jo aamupäivällä hän meni Rabbingia tapaamaan.
Liisa saattoi hänet hotellin ovelle saakka. Ja lupasi odottaa läheisessä kahvipaikassa, siksi kuin Johannes palajaisi kohtalokkaalta käynniltään.
Hän lähetti sisälle nimikorttinsa. Edeskäypä meni, palasi ja pyysi
Johannesta etuhuoneesen astumaan.
Siellä ei aluksi ollut ketään.