Pian avautui kuitenkin viereisen huoneen ovi ja rouva Rabbing astui sisälle siitä. Pitkänä, komeana ja kuninkaallisena.
Tervehti ystävällisesti Johannesta ja pyysi häntä tuokion odottamaan.
Lääkäri oli juuri Rabbingin luona.
—Onko hän hyvinkin sairas? kysyi Johannes.
—Hän istuu ylhäällä, selitti rouva. Mutta hänen vanha sydänvikansa…
—Sydänvika? Se lienee kuitenkin parannettavissa.
—Me toivomme, että se on parannettavissa. Sillä on sentään sääli niin suurta miestä.
Johannes katsoi häneen. Rouva oli lausunut nuo sanat aivan yksinkertaisesti ja luonnollisesti.
Hän tunsi hyvin vähän rouva Rabbingia. Esitellyksi hän oli tullut, mutta ei juuri enempi. Rabbing ei koskaan kutsunut alammaisiaan kotiinsa eikä muutenkaan heidän kanssaan lähemmin seurustellut.
Rouva sensijaan näytti tietävän paljon enemmän hänestä. Sillä hän lausui ilman mitään ylimenoja:
—Te teette oikein. Te teette aivan oikein, että seuraatte sydäntänne.