—Kuinka? Tekin tiedätte siitä? kysyi Johannes hämmästyen.
—Kyllä. Mieheni on puhunut minulle siitä. Te teette aivan oikein. Niin pitäisi jokaisen ihmisen tehdä.
—Epäilemättä, vastasi Johannes. Mutta sallikaa minun kuitenkin ihmetellä, että juuri te, rouva Rabbing, sanotte minulle nuo sanat.
—Kuinka niin »juuri te»? Miksi en juuri minä? Ettehän te tunne minua.
Kenties juuri minä olen sopivin henkilö sen teille sanomaan.
—Mahdollista kyllä. Jos itse tunnette niin.
Rouva Rabbing laski kätensä hänen kädelleen. Johannes vei sen huulilleen ja suuteli sitä.
—Älkää suuttuko! hän sanoi. Mutta te ette tiedä, kuinka suuren ilon te äsken tuotitte minulle noilla sanoillanne.
—Arvelin, että se voisi olla ilo teille. Mutta mitä te nyt aiotte?
—Erota, luonnollisesti.
—Teette siinä vielä oikeammin. Ja mennä naimisiin tuon toisen kanssa?