—Tuskin. Mutta rakastaa häntä ja elää yhdessä hänen kanssaan.
—Kuinka kauan?
—Niin kauan kuin rakastan häntä. Mutta en sitten enää sekuntiakaan, niin totta kuin toivon rakkauteni kestävän halki elämäni.
Rouva Rabbingin silmät kyyneltyivät.
—Te teette oikein, sanoi hän vielä kerran. Ikävä vain, että minun mieheni ei hyväksy sitä.
—Tarkoitukseni ei olekaan kysyä hänen hyväksymistään, virkahti
Johannes. Yksityisissä asioissani minä en kysy kenenkään mielipidettä.
—Oh, te ette tunne häntä! Hän sekaantuu kaikkeen, sekä yksityiseen että julkiseen!
—Sepähän nähdään.
—Hän tahtoo kaikki hallita, kaikki määrätä. Ja te myöntänette, että hän on kaikkivaltias.
—Ei minun ylitseni. Sillä minä olen tullut tänne vain sanoutuakseni irti hänen palveluksestaan.