Rouva Rabbing nousi ylös ja ojensi kätensä hänelle.
—Te olette sankari, hän sanoi.
—Liian kaunis sana minulle, vastasi Johannes.
—Te olette mies, jota minä kunnioitan. Mutta sallikaa minun kysyä: millä te sitten aiotte tulla toimeen maailmassa?
Kysymys oli niin luonnollinen, ettei Johannes voinut olla siihen vastaamatta.
—Työlläni arvattavasti, kuten tähänkin saakka.
—Hän ei anna työtä. Hän sulkee kaikki paikat ja piirit teiltä.
—Olen minä ollut Amerikassa ennenkin. Jos hän tekee minulle mahdottomaksi toimia enää samalla alalla Suomessa, muutan ulkomaille.
—Hänen valtansa ulottuu tännekin. Voihan olla, että saatte paikan. Mutta te olette pian huomaava, että teidän esimiehenne jo ovat saaneet epäilyttävän käsityksen teistä.
—Ne ovat huomenen huolia minulle. Nyt ajattelen minä vain rakkautta. Ja luulen tulevani toimeen noin kuusi tai kahdeksan vuotta omilla rahoillani.