Rouva Rabbing näytti helpotuksesta hengähtävän.
—Se on hyvä, hän sanoi. Pankaa sitten toimeen päätöksenne!
—Tietysti teen minä sen, vastasi Johannes lujasti. Mutta minun on tehtävä vielä enempi.
—Mitä?
—En tiedä, voinko sanoa sitä teille.
—Minulle te voitte kaikki sanoa. Lienette huomannut, että olen teidän todellinen ystävänne.
—Olette. Ei moni olisi minua neuvonut siihen, mihin te. Siispä sanon teille, että minun on koetettava teidän miehellenne.
Rouva Rabbing katsoi häneen surumielisesti.
—Minä ymmärrän, sanoi hän. Te vihaatte häntä.
—Kyllä. Minä olen vihannut häntä varhaisesta lapsuudestani.