—Minä en ole vielä koskaan mitään niin totta tarkoittanut.
—Ette mistään hinnasta…? yritti Rabbing vielä.
—Ei ole mitään niin kallista hintaa maailmassa. Sillä minä olen jo kyllin myönyt itseäni.
Rabbing vilkaisi häneen. Sitten hän jatkoi toisella, muuttuneella äänenpainolla:
—Se on vahinko. Minä olin aikonut teidät kohottaa pian korkeampaan asemaan.
—Nyt se ainakin on liian myöhäistä jo.
—Ei vielä myöhäistä, koska istutte siinä. Ettekä te voi vielä vastata, ennen kuin kuulette, mihin asemaan minä olin aikonut teidät kohottaa.
—Minä kuuntelen. Siis mihin asemaan?
—Omaani. Mitäs te siihen sanotte?
Johannes vaikeni, sillä hän ei todellakaan tiennyt mitä sanoa.