—Teidän miehenne…
—Ja minäkö? nauroi Irene. Oh, sitähän me aina teemme.
—Mutta myöskin meidän ystävämme tässä tahtoo teihin nähden, kaunis rouva, koettaa voimiaan.
Irene ei ollut mitään ymmärtävinään.
—Voimiaan? kysyi hän viattomasti. Suon sen mielelläni.
—Siinä tapauksessa, vastasi Rabbing, ovat aika ja paikka vielä vähemmän tarkoituksenmukaiset.
—Mutta aseet?
—Ne lasken minä alas teidän edessänne.
Johannes odotti lovea, johon hän olisi saanut sotaisen innostuksensa purkaa. Mutta sitä ei tullut, sillä Rabbing oli nyt temmannut asian ilmasta ja leikki sillä kuin kissa hiiren kanssa.
Hänen suhteensa ei Johanneksen todellakaan tehnyt mieli mitellä voimiaan.