—Sinähän annat kohdella itseäsi kuin…
—Säästä vertauksesi, katkaisi Irene. Sillä näen, että aiot sanoa jotakin sopimatonta.
—Myös tehdä sopimatonta, uhkasi Johannes. Nuo juutalaiset eivät miellytä minua.
—Ketkä juutalaiset?
—Nuo Ristuksen piiskurit, tarkoitan. Minulla on heidän kanssaan vielä hanhi kynittävänä.
Irene uskoi täydellisesti, että Johannes olikin mies sen tekemään.
Monet katkerat kokemukset olivat hänelle sen opettaneet.
Hän virkahti sentähden vain matalalla äänellä:
—Jos et voi olla siivolla, niin mene menojasi! Mutta koeta keksiä edes joku sopiva tekosyy.
—Sen vaivan jätän sinulle. Minä häviän yksinkertaisesti.
—Se olisi juuri sinun tapaistasi, leimahti Irene.