—Luuletko? kysyi Irene epäröiden.
Hän ei oikein tajunnut serkkunsa tarkoitusta.
—Varmasti. Äskeisen keskustelun jälkeen. Eikähän häntä tarvita ollenkaan. Me kyllä hoidamme Seidin.
Irenen silmät välähtivät.
—Olet oikeassa, hän sanoi. Mutta ehkä Seidi myös tahtoo kotiin?
—Olisi sääli häiritä hänen iloaan, selitti Signe. Etkö näe, kuinka hyvin hän viihtyy isän sylissä?
Irene ilmoitti Liisalle, että tämä myös olisi vapaa lähtemään. Liisa nousi epävarmana.
Johannes ymmärsi silmänräpäyksessä ivan. Hänen verensä kiehahtivat.
—Tule! hän sanoi lyhyesti Liisalle. Me menemme.
Liisa seurasi häntä.