—Kotiin? purkautui sisällisellä raivolla Johannekselta. Minulla ei ole kotia!
—Tarkoitin hotellia, jossa asumme, selitti Liisa edelleen yhtä kärsivällisesti.
—Ja sitten?
—Sitten?
—Niin, sitten kun me olemme tulleet hotelliin. Mitä me sitten teemme?
Liisa katsoi häneen kummastuneena.
—En tiedä, hän sanoi. Mutta kaiketi odotamme heitä.
—Ja syömme illallista?
—Eiköhän.
—Ja juomme viiniä?