—Tokkohan se on niin tarpeellista.
—Ja menemme nukkumaan?
—Sitten kun he ovat tulleet kotiin, hymyili Liisa. Mutta eiköhän niin tapahtune.
Johannes tarttui lujasti hänen käteensä.
—Ei, Liisa, hän sanoi. Nyt me huvittelemme. He huvittelevat siellä, me täällä! Mielestäni sinäkin kaipaat jotakin virkistystä.
—Minä? kysyi Liisa vavahtaen. Mitäs minusta!
—Siitä puhumme sitten, sanoi Johannes. Mutta nyt me ajamme suurille bulevardeille.
Madeleine-kirkon tienoilla pysäytti Johannes automobilin. Siinä oli lähellä eräs suuri ylhäisön ravintola, jossa hän oli jo ehtinyt useampia kertoja syödä päivällistä vaimonsa, Signen ynnä tämän isän kanssa.
—Mihin me menemme? kysyi Liisa.
—Syömään, sanoi Johannes. Syömään herrasväen tavalla.