—Oh, minä pääsen tästä jollakin pistosanalla. Pahempi on sinun laitasi.
—Minun? Sinä olet hassu!
—Sinä saat tästä vielä ennen yötä oikean perhekohtauksen.
—Sepä peijakasta!
Johannes väänsi urhoollisesti viiksiään. Ja Liisan tummansiniset silmät nauroivat aivan täyttä kurkkua kaartuvain kulmakarvojen alta.
—Hehän itse lähettivät meidät menemään, sanoi Johannes sitten.
—Sinä tahdoit mennä, huomautti Liisa.
—Mutta en sinun kanssasi.
—Minä sain seurata mukana kaupanpäällisenä.
—Terveellisenä opetuksena? nauroi Johannes.