Hän ojensi kätensä Auralle. Tämäkin oli noussut ja näytti olevan yhtä hermostunut.
—Minä tulen sinun kanssasi ulos, virkahti hän hiljaa ja rukoilevasti
Johannekselle.
—Menkää te vain! huusi Muttila heille ohimennen kiukustuneena, kohdistaen pääasiallisen raivonsa ylitarjoilijaan, joka kohteliaana ja hymyilevänä samalla saapui hänelle asiaa selvittämään.
Hän vakuutti kyllä yksinkin suoriutuvansa asiasta.
—Älä viitsi riidellä! koetti Jaakko Jyrkkä häntä hyväntahtoisesti tyynnyttää. Minä maksan laskun.
—Tässä ei ole kysymys siitä, käännähti Muttila hänen puoleensa säkenöivin silmin. Minä tahdon vain oikeutta, en mitään muuta kuin oikeutta! Ja sinä saat olla minun vieraanamiehenäni.
Jaakko jäi. Aura ja Johannes lupasivat ulkona odottaa heitä.
—Suo anteeksi, sanoi Aura, heti kun he olivat päässeet toisten kuuluvilta.
—Kenelle? Sinulleko? koetti Johannes hymähtää.
—Myöskin minulle, virkahti Aura. Minä näin, että olit kovin kiusaantunut.