—En sinuun, vakuutti Johannes. Sinä et ole minua vielä kiusannut milloinkaan.
—Kiitos siitä sanastasi.
Kadun toisella puolen oli kahvila, jossa tarjoiltiin pienten pöytien ääressä, osaksi katukäytävällä.
Kun Jaakko ja Muttila näyttivät viipyvän, ehdotti Johannes, että he odottaisivat siellä. Se oli Aurankin mielestä mukavampaa.
9.
Jaakko ja Muttila viipyivät kauan. Auralla ja Johanneksella oli kyllin aikaa keskustella.
—Onko teillä lasta? kysyi Johannes.
—Ei, vastasi Aura. En minä tahdo.
Hänen kanssaan? ajatteli Johannes. Mutta hän oli kyllin hienotunteinen jättääkseen sen sanomatta.
Kuitenkin oli kuin olisi Aura arvannut, mitä hän mietti tällä hetkellä.