VÄINÄMÖINEN (puoli-ääneen):
Hän on miesi onnellinen.
Hän puhuvi toisen eestä.
ERÄS LAPSI:
Päivä! Päivä! Katsokaatte!
(Yleinen riemu. Kaikki tunkevat katsomaan aurinkoa.
Marjatta häviää hämillään kansan sekaan.)
VIROKANNAS: Kiitos ilmojen jumala, jotta sallit mun poloisen nähdä näillä silmilläni nousevan Kalevan päivän. Tehty on nyt työ eloni. Nyt käyn rauhassa kotihin nukkumahan nurmen unta toivossa ilon ikuisen. Olen nähnyt Herran aamun. (Pois.)
ILMARINEN (äkkiä): Katsokaa, kajastus outo lännen taivaalla näkyvi.
LEMMINKÄINEN: Totta, päällä metsän puiden säihkyy kuin tuliset säilät.
VÄINÄMÖINEN: Valo täällä, toinen tuolla — tässä on liiaksi valoa.
ERÄS KALEVALAINEN (tulee):
Airut Väinöä kysyvi.
VÄINÄMÖINEN:
Ken hänet lähetti?
KALEVALAINEN: Ruotus ruotsien kylästä.