VÄINÄMÖINEN:
Tulkoon!
AIRUT (tulee): Oletko vanha Väinämöinen, tietäjä Kalevan kansan?
VÄINÄMÖINEN:
Se olen. Mi asias?
AIRUT: Siispä kuule mun sanani. Katsoen hätähän siihen, joka on kansalla Kalevan, Ruotsin on Ruotus päättänynnä tarjota apunsa teille. Näin hän tahtonsa julistaa: Jos kansa kalevalainen luopuvi jumalistansa, lupaa tuoda uskon uhrit Pyhän Neitsehen pojalle, joka syntyi joulu-yönä maailman vapahtajaksi — Ruotus, lapsen holhojana, lupaa järjestää olonne, tuoda teille valkeuden, tiedon ja totisen taidon.
ILMARINEN: Väinö jo valon vapahti: ei ole enempi tarvis.
AIRUT: Mepä päässä miekkojemme nostimme Suvannon päivän.
LEMMINKÄINEN:
Päivä jo idästä nousi.
AIRUT: Lännen päältä hengen päivä. — Kuulkaa, kuin puhuvi vielä Ruotsin Ruotus: Mutta jos Kalevan kansa vasten onnea omoa ynnä Luojan säätämistä ei suostu hyvällä siihen, Ruotsin on Ruotus päättänynnä pakottaa pahalla teidät. Siks hän on varustanunna sata miestä miekallista, tuhat rautaista urosta Karjalata kastamahan. Katsokaa, Kalevan miehet, tuolla jo joukkomme tulevat.
(Yleinen hämmästys.)
TOISET:
Aseisiin Kalevan kansa!
Jo tulevat turmalaiset!
(Rientävät pois.)