GRANSKOG: Vilustaako teitäkin?
KERTTU: Niin. Eikö teitäkin? Täällä on niin kylmä.
GRANSKOG: Minun on aina kylmä.
KERTTU: Mistä me puhummekaan?
GRANSKOG: Me puhuimme aatteista, joita minulla ei ole.
KERTTU: Puhukaamme siis siitä aatteesta, joka teillä on: teistä itsestänne. Mitä te nyt aiotte?
GRANSKOG: Jäädä kotimaahan.
KERTTU: Sanokaa minulle: Ettekö te koskaan ulkomailla ollessanne ikävöinyt näitä katuja ja näitä kirkkoja?
GRANSKOG: En koskaan. Minä ajattelin aina kauhistuksella sitä hetkeä, jolloin tulisin ne jälleen näkemään.
KERTTU: Ne ovat rumia, minä tiedän sen, mutta juuri teidän asianne on tehdä kauniimpia.