KERTTU: Niin, se olisi parasta meille kaikille.
ALLI: Eivätkö lääkärit ole sanoneet, että hän tulee kuolemaan äkkiä?
Ilman mitään kipuja?
KERTTU: Kenestä sinä puhut?
ALLI: Johan Wilhelmistä tietysti.
KERTTU: Ah, niin, niin: ilman mitään kipuja.
ALLI: En minä nyt voi lähteä, kun sinä olet noin hermostunut. Minä jään kotiin.
KERTTU: Ei, ei, kyllä sinun täytyy lähteä. He odottavat sinua. Eikä minua mikään vaivaa. Minä olen vain vähän väsynyt eilisen konsertin jälkeen.
ALLI: Ja sitten rupeat sinä vielä kirjeitä kirjoittamaan! Kuulepas, minun täytyykin ruveta sinusta pitämään huolta niinkuin pikku lapsesta. Kerttu: nyt sinun täytyy heti mennä nukkumaan.
KERTTU: Kyllä, kyllä, kunhan sinä vain lähdet.
ALLI: Ja nukkua oikein kauvan. Ymmärrätkö