KERTTU: Ja tuskan. Tule ja suutele minua.
GRANSKOG: Minun nuoruuteni morsian!
KERTTU: Sinä paha, paha poika, miksi tahdoit sinä kuolla yksin?
GRANSKOG: Sinä hyvä, hyvä tyttö, niiksi tahdoit sinä minua seurata?
(Suutelevat. Ovikello helähtää.)
KERTTU: Se on Alli.
GRANSKOG: Herra Jumala!
KERTTU: Hän on varmaan myöhästynyt junalta. Hän ei saa nähdä sinua. Minä menen häntä vastaan. (Menee ja palaa hetken päästä takaisin kirje kädessä.) Se oli vaan joku vahtimestari. Mitä on maailmalla minulle vielä ilmoitettavaa? (Aukaisee kirjeen ja vaipuu parahtaen nojatuoliin.)
GRANSKOG: Mitä se on?
KERTTU: Hän on kuollut.
GRANSKOG: Kuka?