KERTTU: Johan Wilhelm. Tunti sitten. Halvaukseen.
GRANSKOG: Tänä yönä tekee siis kuolema heinää.
KERTTU: Hän tahtoi kuolla meidän kanssamme. Viktor! Minne sinä menet?
GRANSKOG: Hyvästi Gertrud!
KERTTU: Älä jätä minua yksin! Älä jätä minua. Minua niin pelottaa.
GRANSKOG: Meidän täytyy nyt erota.
KERTTU: Täytyykö meidän nyt kuolla? En minä uskalla kuolla yksin.
(Parahtaa äkkiä.) Tuossa hän on!
GRANSKOG: Kuka?
KERTTU: Johan Wilhelm! Etkö sinä näe häntä. Hän seisoo meidän välillämme.
GRANSKOG: Sinä hourit. Katso ylös, ei täällä ole mitään.